Oct 222015
 
Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: 

Kiitokset arvostelukoodista julkaisijalle! 

Transformers-pelien taso on vaihdellut poikkeuksellisen rajusti viime aikoina. Erinomaista Cybertron-parivaljakkoa varjostavat lukuisat elokuvien siivellä kyhätyt rahastukset. Laadussa hypätään jälleen ääripäästä toiseen, kun vuosi sitten flopannutta Rise of the Dark Sparkia seuraa syksyn yllättäjäksi nouseva Transformers: Devastation. Yllätyksestä voidaan puhua ainakin sen vuoksi, että ani harva lienee tietoinen koko pelin olemassaolosta. Surkeasta markkinoinnista huolimatta hyvää lopputulosta sietää kuitenkin odottaa, sillä taustalla häärii Platinum Games. Japanilaisstudion meriittilista hakee vertaistaan nopeatempoisten toimintaryskeiden saralla, eikä Devastation uhkaa porukan timanttista mainetta.

Kasariklassikoita

Etenkin 80-luvulla lapsuutensa viettäneille tarjoillaan todellista herkkua jo pelkästään puitteiden muodossa. Transformers: Devastation nimittäin ammentaa audiovisuaalisen ilmeensä suoraan alkuperäisestä piirretystä. Ilman nostalgialasejakin peliin ihastuu helposti: toiminta yksinkertaisesti viihdyttää ja on kiivaimmillaan sarjakuvamaisen näyttävää. Vaikka lähdemateriaalia kunnioitetaan muilta osin orjallisesti, repii Platinum Games tarvittavia vapauksia metallikasojen liikkuvuuden suhteen. Parhaimpana verrokkina nopeatempoiselle kolmannen persoonan mäiskeelle toimii samaisen studion Bayonetta, kun kiivaat lähitaistelut ottavat pääroolin. Yhteenotoissa menestymiseen tarvitaan lyöntiyhdistelmien opettelun ohella vihollisliikkeiden lukemista, sillä oikea-aikaisilla väistöillä varmistetaan napakat vastaiskut sekä aktivoidaan hidastuksia todellisia turpakäräjiä varten.

Vaikka lyömäaseet energiamiekoista jättimäisiin moukareihin päätyvät ahkerimpaan käyttöön, ei toinen toistaan isompia tykkejäkään unohdeta. Autobotit pystyvät kantamaan kerrallaan kolmea eri tuliluikkua, ja kaikkea kättä pidempää pääsee tarinan edetessä myös kehittämään. Varsinainen evoluutio tapahtuu sulauttamalla aseita keskenään, joten suurin osa kentistä löytyvistä tykötarpeista otetaan hyötykäyttöön. Mielenkiintoisesti pelaajan edesottamukset vaikuttavat osioiden lopussa jaettavan kaluston laatuun, joten kahakoista kannattaa selviytyä mahdollisimman ripeästi ja tyylikkäästi.

Tiivistettyä toimintaa

Loppua kohden tuhovoima nousee vaikuttaviin sfääreihin. Miekoilla silpomista ja tykkitulta sävytetään Autobotien salamannopeilla muodonmuutoksilla ajoneuvoiksi. Tempo pidetään alituiseen hengästyttävänä, kun eeppiset välipomokohtaamiset Transformers-universumin maineikkaimpien pahisten kanssa seuraavat toisiaan. Varsinainen tarina ei tosin jätä paljon lapsille kerrottavaa. Pahansuopien Decepticonien johtaja Megatron punoo jälleen juoniaan välittämättä ihmisten kohtalosta, joten Optimus Primen joukkoineen on pysäytettävä moiset aikeet ainoalla oikealla tavalla – vetämällä vastapuolen mutterikasoja turpaan. Toiminnan liekki palaa kirkkaana, mutta samalla kiivaasti: kampanja saatellaan päätökseen lyhimmillään reilussa viidessä tunnissa.

Uudelleenpeluuseen kannustetaan useammalla tapaa. Ohjastettavaksi annetaan yhteensä viisi eri Autobotia, joiden taistelutyylit eroavat hieman toisistaan. Sankariaan voi vaihtaa vapaasti kesken pelin, mutta yhteen hahmoon tukeutumalla saa luonnollisesti kehitettyä tehokkaimmin kyseisen tyypin ominaisuuksia. Tappiin asti koulitulla robotilla on puolestaan houkuttelevaa lähteä entistä vaikeammille uusintakierroksille. Kenttiin ripotellaan lisäksi iso nippu vapaaehtoisia pelaajan suorituksia arvioivia haastetehtäviä. Yksinkertaiset ”tapa kaikki” -tempaukset jäävät kuitenkin ennen pitkää paitsioon muilta paitsi tosifaneilta.

Harmittavan hyvä

80-luvun piirrettyjä imitoiva ulkoasu ei revi kaikkea irti nykykonsoleista, mutta yleisilme on tyylikäs ja pirteän värikäs. Ennen kaikkea tapahtumat rullaavat äärimmäisen sulavasti. Animaatioihin on selkeästi panostettu, minkä huomaa helpoiten Transformereiden muodonmuutoksissa. Ainoaksi nurinan aiheeksi jäävät yksipuoliset ympäristöt, sillä samoja kadunpätkiä sekä geneerisiä luolastoja tallataan kyllästymiseen asti. Tilannetta kuitenkin paikataan parilla näyttävällä miljööllä, jossa viihtyisi pidempäänkin. Asiaankuuluvan hölmö dialogi herää henkiin ammattitaitoisen näyttelijäkaartiin johdolla. Erityisesti Optimus Primenä parhaiten tunnetun Peter Cullenin roolittaminen jälleen pääsankarin peltipöksyihin lämmittää vanhan mieltä. Vaikka rockahtavan kasarihenkiset sävelet auttavat tunnelmaan pääsyssä, alkaa ääniraita toistaa nopeasti itseään. Tiukat kontrollit eivät jätä liiemmin toivomiseen varaa, vaan komennot lähtevät suoraan selkärangasta. Ainoastaan automuodossa suhaaminen tuntuu turhan äkkinäiseltä. 

Transformers: Devastation on erinomainen teos, joka tavoittaa hienosti lähdemateriaalinsa hengen. Lyhyydestään ja paikoin yksipuolisista puitteistaan huolimatta peli tarjoaa laatua koko rahan edestä etenkin, mikäli siihen ei suhtaudu pelkkänä kertakäyttöviihteenä. Suurimmaksi sääliksi nousee ainoastaan se tosiasia, että Platinum Gamesin tuorein helmi jää liian vähälle huomiolle Activisionin kohdentaessa massiivisen markkinointibudjettinsa isompien myyntihittiensä hehkuttamiseen.

 

Transformersin paluu vanhoihin hyviin aikoihin
Lähde: KonsoliFIN