Jan 182019
 
Maa- ja metsätalousministeriö on antanut tänään voimaan tulleen asetuksen, jonka mukaan ahmoja voidaan edelleen metsästää rajoitetusti pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen kannanhoitoalueella. Poikkeuslupia metsästykseen voidaan kuitenkin myöntää kahden edellisen vuoden tapaan enintään kahdeksan.

– Rajoitetun metsästyksen tavoitteena on mahdollistaa merkittäviä porovahinkoja aiheuttavien yksilöiden poistaminen. Vaikka ahmojen porotaloudelle aiheuttamat vahingot ovatkin viime vuosina vähentyneet, niiden taloudellinen arvo on edelleen merkittävä, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Ministeriö korostaa, ettei poikkeuslupakiintiön vahvistaminen itsessään johda yhdenkään ahman tappamiseen, se asettaa vain ylärajan Suomen riistakeskuksen myöntämille poikkeusluville. Raja muodostaa kehyksen, jonka puitteissa pyyntilupia voidaan myöntää, jos metsästyslain 41 a §:n mukaiset edellytykset muutoin täyttyvät. Tilanne on siten ahmojen osalta erilainen kuin karhun, ilveksen tai suden kohdalla, joiden vahinkoperusteisille luville ei ole useaan vuoteen asetettu poronhoitoalueella ylärajaa. Jos ahmaa koskevaa asetusta ei olisi annettu, poikkeuslupien määrää olisivat rajoittaneet vain luontodirektiivin ja kansallisen lainsäädännön asettamat edellytykset.

Ahmakanta on viime vuosina kasvanut

Voimassa olevassa ahman hoitosuunnitelmassa Suomi on jaettu kolmeen kannanhoitoalueeseen: pohjoinen- ja itäinen poronhoitoalue, muu poronhoitoalue ja Metsä-Suomi. Poronhoitoalueella liikkui Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan talvella 2017–2018 noin 120–140 ahmaa ja muualla Suomessa noin 150–160 ahmaa. Yhteensä ahmoja arvioitiin siis olevan 270–300.

Viime talvea koskeva arvio ahmojen lukumäärästä on noin 20 % suurempi kuin kahta edellistä talvea koskenut arvio (220–250), ja riistakolmioaineiston perusteella ahmojen määrä poronhoitoalueella ja itäisellä kannanhoitoalueella on jopa moninkertaistunut viimeisten 15–20 vuoden aikana (kuva 1).

Riistakolmioiden talvilaskentoihin pohjautuva laskelma ahmojen lukumäärästä kolmella alueella vuosina 1989 – 2018
Kuva 1. Riistakolmioiden talvilaskentoihin pohjautuva laskelma ahmojen lukumäärästä kolmella alueella vuosina 1989–2018. Lähde. Luken kanta-arvio 27.11.2018.

Ahmat elävät pääosin pohjoisilla tunturialueilla ja itäisillä metsäalueilla. Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueilla arvioidaan Metsähallituksen ja paliskuntien yhteisten erillislaskentojen perusteella liikkuvan yhteensä noin 40–60 ahmaa, jotka kuuluvat Pohjoismaiden yhteiseen yli 800 yksilön elinvoimaiseen ahmapopulaatioon. Muualla Suomessa arvioidaan elävän noin 180–190 ahmaa, jotka ovat puolestaan osa Venäjän noin 1 500 yksilön elinvoimaista ahmapopulaatiota. Tunturi-Lapin ja Itä-Suomen ahmakannat eroavat uuden tutkimustiedon valossa geneettisesti toisistaan.

Tuoreimmassa vuoden 2015 nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnissa ahman uhanalaisuusluokka laskettiin kasvaneen kannan vuoksi äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. Ylä-Lapissa ja Käsivarressa eli ns. alpiinisella vyöhykkeellä ahman on katsottu olevan viimeisimmässä luontodirektiivin arvioinnissa 2007–2012 suotuisalla suojelutasolla. Muualla Suomessa eli ns. boreaalisella vyöhykkeellä suojelutaso on arvioitu vielä riittämättömäksi, mutta sielläkin ahmakannan on arvioitu olevan kasvussa. Asetuksen kahdeksan ahman metsästysmäärän ei arvioida heikentävän ahman suojelutasoa.

Poikkeuslupien myöntäminen näyttäisi vähentäneen porovahinkoja

Ahma aiheuttaa kaikista suurpedoista eniten vahinkoja porotaloudelle, mutta vahingot ovat kuitenkin parin viimeisen vuoden aikana vähentyneet. Ahman tappamia poroja ilmoitettiin toissa vuonna 3 039, mutta viime vuonna enää 2 362. Vahinkojen arvo laski vastaavasti samana aikana noin 1,6 miljoonalla eurolla. Ahma aiheutti kuitenkin viime vuonnakin yhteensä noin 5,4 miljoonan euron porovahingot, mikä on enemmän kuin suden, karhun ja ilveksen poroille aiheuttamat vahingot yhteensä.

Petovahinkojen euromääräinen korvaussumma vuodelta 2018 ei ole vielä tiedossa. Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä riistavahinkolain muuttamisesta (HE 263/2018), ja esitykseen sisältyy ehdotus poikkeuksellisen suuresta porovahingosta maksettavan erityisen korvauksen (ns. Lex Halla-korvauselementti) kumoamisesta. Erityiskorvaus on koettu poroelinkeinon piirissä epätasa-arvoiseksi ja lausunnonantajilta saatiin esitystä valmisteltaessa uudistukselle laajaa kannatusta. Jos hallituksen esitys hyväksytään, kaikille porovahingoista kärsineille voidaan todennäköisesti maksaa korvaukset täysimääräisinä.

Ahman poistolupien vaikutusta ahmavahinkoihin ja niistä maksettaviin korvauksiin ei kyetä täysin arvioimaan, koska vahinkoihin vaikuttavat myös lumi- ja sääolosuhteet. Ahmojen metsästys kahtena edellisenä talvena näyttäisi kuitenkin vähentäneen vahinkoja suurimmassa osassa niitä paliskuntia, joiden alueille poikkeuslupia on myönnetty. Laskua ahman aiheuttamissa vahingoissa näyttäisi tapahtuneen ainakin Kemin-Sompion, Lapin, Sallivaaran, Käsivarren, Hallan, Hammastunturin, Kuivasalmen sekä Hossa-Irnin paliskunnissa, ja Kemin-Sompiossa vahingot vähenivät jopa kymmenesosaan aiemmasta.

Suojelualueilla tapahtuvasta ahman metsästyksestä

Pohjois-Suomessa on paljon kansallispuistoja sekä laajoja luonnonsuojelu- ja Natura-alueita, joissa myös suurpetojen metsästys on mahdollista. Yhdestä vuonna 2017 annetusta ahman metsästyslupaa koskeneesta päätöksestä on kuitenkin valitettu Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Asiassa todennäköisesti ratkaistaneen, voidaanko Natura 2000 -alueella metsästää ahmaa vahinkojen estämiseksi, vaikka alueen Natura-tietolomakkeisiin on merkitty ahman esiintyminen alueella.

Ennen kuin asiasta on saatu lainvoimainen ratkaisu, maa- ja metsätalousministeriö katsoo, ettei poikkeaminen ahman rauhoituksesta ole sellainen hanke tai suunnitelma, joka todennäköisesti merkittävästi heikentäisi poikkeuslupa-alueella tai sen läheisyydessä sijaitsevien Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden luontoarvoja.

Poikkeusluvan nojalla tapahtuva ahman pyynti voi aiheuttaa lyhytaikaista ja paikallista häiriötä pyyntitapahtuman aikana. Häiriön ei kuitenkaan voi katsoa heikentävän merkittävästi Natura-alueiden luontoarvoja. Pyynnin aikana voidaan esimerkiksi liikkua moottorikelkoilla samaan tapaan kuin niillä liikutaan normaalin poronhoitotyönkin aikana. Asiaa tarkasteltaessa merkittäviä arviointiperusteita ovat häiriön voimakkuus, kesto ja tiheys. Jotta häiriö olisi merkittävä, sen on vaikutettava suojelun tasoon.

Myös eduskunnan ympäristövaliokunta toteaa Hossan kansallispuistoa koskevassa mietinnössään (YmVM5/2017), että suojelun yleisestä periaatteesta voidaan luonnonsuojelulain mukaan poiketa kansallispuistossa muun muassa porotalouden ja paikallisen väestön luontaiselinkeinojen hyväksi, jos niistä ei koidu oleellista eikä pysyvää vahinkoa suojelutavoitteiden kannalta.

Porovahinkoja aiheuttavien petojen poistaminen on myös Hossan kansallispuistossa mahdollista Suomen riistakeskuksen poikkeusluvalla ja alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen luvalla luonnonsuojelulain 15 §:n mukaisesti. Arvioidessaan luvanvaraisen toiminnan vaikutusta Natura 2000 –arvoihin Metsähallitus on todennut, että poikkeusluvan ehtojen mukainen toiminta ei aiheuta merkittävää haittaa suojeluperusteena oleville luonnonarvoille, eikä siten heikennä Natura-arvoja.

Muista keinoista ahmojen aiheuttamien porovahinkojen vähentämiseksi

Ahman aiheuttamien porovahinkojen korvaamisessa on toistuvasti esitetty siirtymistä Ruotsissa käytössä olevaan reviiripohjaiseen korvausjärjestelmään. Korvausjärjestelmän vaihtaminen ei kuitenkaan vähentäisi ahmojen aiheuttamia vahinkoja, eikä se ole Ruotsissakaan poistanut tarvetta vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämiseen. Reviiripohjaisen korvausjärjestelmän voimaansaattaminen vaatisi lisäksi suuria tutkimusresursseja ahmojen kartoittamiseen ja ahmanpesien etsintään sekä komission virallista hyväksymisprosessia ja mittavia lainsäädäntömuutoksia selvityksineen.

Korvausjärjestelmän muuttaminen ei ratkaisisi myöskään petovahinkojen korvaamiseen tarkoitettuihin määrärahoihin liittyviä ongelmia, sillä jo nykyisen järjestelmän kohdalla on ollut ajoittain vaikeuksia maksaa korvauksia täysimääräisinä. Reviiripohjaista korvausjärjestelmää vastustetaan lisäksi laajasti poronhoitoalueen paliskunnissa.

Vaihtoehtoiseksi ratkaisuksi on esitetty myös vahinkoahmojen siirtoa poronhoitoalueen ulkopuolelle. Ahmakannan hoitosuunnitelmassa todetaan kuitenkin, että siirtoistutuksiin ryhdytään vain, jos paikallisen väestön asenteet hanketta kohtaan ovat riittävän myönteisiä. Tähänastisten selvitysten perusteella paikallinen väestö esimerkiksi Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa suhtautuu siirtoihin niin kielteisesti, ettei niihin siksi ole ollut edellytyksiä. Muutamien yksilöiden siirroilla ei sitä paitsi olisi käytännössä merkitystä ao. alueiden tai muun eteläisen Suomen ahmakannalle, koska ahmakanta levittäytyy ja runsastuu näillä alueilla jo luontaisestikin.

MMM:n asetus 18.1.2019 (också på svenska)
Asetuksen taustamuistio 15.1.2019

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Erityisasiantuntija Jussi Laanikari, p. 040 733 6229, etunimi.sukunimi(at)mmm.fi

Kuva 2. Ahmojen aiheuttamat porovahingot vähentyivät kahdeksassa 11 paliskunnasta, joissa ahmoja metsästettiin. Kemin-Sompiossa saatiin ensin saaliiksi ahma helmikuussa 2017, mutta vahingot eivät heti vähentyneet ja vahinkoja aiheutui vuoden aikana 139 kpl. Korvaussummaltaan vahingot olivat 172 000 euroa. Sen sijaan tammikuussa 2018 pyydetyn ahman jälkeen vahinkoja syntyi ainoastaan 12 kpl ja korvaussumma putosi 11 500 euroon.

MMM: Ahman metsästykseen saa tänäkin keväänä myöntää enintään kahdeksan poikkeuslupaa
Lähde: Suomen Riistakeskus

Jan 152019
 

Maa- ja metsätalousministeriö on lähettänyt lausunnoille luonnoksen metsästysasetuksen muuttamista koskevasta valtioneuvoston asetuksesta. Huhtikuussa voimaan tulevaksi esitetyt muutokset mahdollistaisivat jatkossa jousiaseen käytön myös hirvenmetsästyksessä, elävänä pyytävän loukun tai muun vastaavan pyyntivälineen käytön villisian metsästyksessä sekä aiempaa korkeampien koirien käytön hirvieläinten metsästyksessä. Määräaika lausunnoille on 25.2.2019.

–Esitysten tavoitteena on monipuolistaa metsästysharrastusta ja tuoda uusia ihmisiä sen pariin. Esimerkiksi jousi- ja koiraharrastajille esitykset tuovat kiinnostavia uusia mahdollisuuksia metsästää. Menetelmät tuovat myös uusia keinoja riistakantojen hallintaan, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sanoo.

Jousen käyttö sallituksi myös hirvenmetsästyksessä

Metsästysjousen käyttö sallittiin vuonna 2017 muun muassa valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja villisian metsästyksessä. Yli 1 000 metsästäjää on sen jälkeen suorittanut vaaditun ampumakokeen, ja kokemukset jousella metsästämisestä ovat olleet myönteisiä. Jousen käytön salliminen myös hirvenmetsästyksessä houkuttelisi todennäköisesti lisää uusia harrastajia lajin pariin ja tehostaisi metsästystä.

Samalla helpottuisi myös hirvien aiheuttamien metsä- ja satovahinkojen torjuminen, koska jousta voitaisiin käyttää metsästykseen sellaisillakin – tyypillisesti asutuksen lähellä olevilla – alueilla, joilla luotiaseen käyttö ei ole varoalueen tai meluhaitan takia suositeltavaa. Hirvenmetsästyksessä käytettävän aseen ja jousen tulisi kuitenkin täyttää asetuksessa tarkasti määritetyt vaatimukset. Ampujakokeen suorittamisvelvollisuus koskisi lisäksi jatkossa tietysti myös hirvenmetsästystä.

Uusi kiinnostava metsästysmuoto parantaisi todennäköisesti myös erätalouden toimintaedellytyksiä. Hirven jousimetsästys on yleistä Pohjois-Amerikassa, mutta Pohjoismaissa vastaavaa metsästysmahdollisuutta ei vielä ole.

Villisian metsästyksessä sallittaisiin puolestaan myös elävänä pyytävän loukun tai muun vastaavan pyyntivälineen käyttäminen. Näin lisättäisiin villisikakannan rajoittamiseen – ja samalla afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviämisen estämiseen – käytössä olevia keinoja.

Valkohäntäpeurakannan kehitys erityisseurannassa

Maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on leikata valkohäntäpeurakantaa erityisesti tihentymäalueilla. Valkohäntäpeuroja ja muita hirvieläimiä ajavien koirien suurinta sallittua säkäkorkeutta esitetään siksi korotettavaksi 28 senttimetristä 39 senttimetriin. Enimmäiskorkeuden nostaminen tehostaisi metsästystä ja houkuttelisi myös uusia harrastajia lajin pariin. Hirvieläinten metsästykseen voitaisiin muutoksen jälkeen käyttää muun muassa dreevereitä.

Tavoitteena on, että hirvieläinten metsästykseen käytettäisiin jatkossa hitaasti ajavia jäljestäviä koiria. Esitettävä korkeusrajan nostaminen mahdollistaisi kuitenkin myös monien ilmavainuisten ja nopeiden koirien käytön metsästykseen, mistä voisi esimerkiksi tietyissä lumiolosuhteissa seurata ongelmia. Maa- ja metsätalousministeriö voisi kuitenkin tarvittaessa rajoittaa tai kieltää metsästyslain nojalla tietyillä roduilla metsästämisen.

Maa- ja metsätalousministeriö seuraa tarkasti valkohäntäpeurakannan kehitystä ja voi tarvittaessa valmistella myös muiden keinojen käyttöönottoa metsästyksen tehostamiseksi. Tällä hetkellä tärkeintä olisi kuitenkin hyödyntää metsästyksessä uutta helmikuun puoliväliin saakka jatkettua metsästysaikaa, jotta kaikki jo myönnetyt pyyntiluvat saataisiin käytettyä täysimääräisesti. Merkittäviä vahinkoja aiheuttavien yksilöiden poistamiseksi voi lisäksi hakea vahinkoperusteisia poikkeuslupia.

Naakalle pesimäaikainen rauhoitus

Naakka siirrettiin elokuun 2018 alusta metsästyslain rauhoittamattomien lintujen luetteloon, mutta pesimäaikaan ei sitäkään saa pyydystää. Pesimäajan kattava rauhoitusaika olisi asetusluonnoksen mukaan 1.5.–10.7.
Rauhoitusaikana naakan pyydystäminen olisi mahdollista vain Suomen riistakeskuksen myöntämän poikkeusluvan tai ilmoitusmenettelyn nojalla. Lyhyt rauhoitusaika ja naakan lisääminen lajeihin, joiden tappamiseen voi rakennuksen sisällä käyttää ilma-asetta, vähentäisivät kuitenkin todennäköisesti poikkeuslupien tarvetta.

Lausuntopyyntö luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi metsästysasetuksen muuttamisesta (mmm.fi/lausunnolla)

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Vanhempi hallitussihteeri Teemu Nikula, p. 029 516 2055
Neuvotteleva virkamies Sami Niemi, p. 029 516 2391
Ministerin erityisavustaja Teppo Säkkinen, p. 050 516 2868
Sähköpostiosoitteet muotoa: etunimi.sukunimi@mmm.fi

MMM: Hirvieläinten ja villisian metsästystapoja monipuolistetaan
Lähde: Suomen Riistakeskus

Jan 112019
 

11.1.2019 on uutisoitu aseeseen kiinnitettävien valonvahvistimien ja pimeänäkölaitteiden käytöstä villisian ja supikoiran metsästyksessä. Uutisointi on herättänyt epätietoisuutta. Suomen riistakeskus näkee tarpeelliseksi antaa asiasta tarkentavaa tietoa.

Suomen riistakeskuksen poikkeusluvalla on sallittu kyseisten menetelmien käyttö Suomen riistakeskus Kaakkois-Suomen alueella villisian ja supikoiran pyynnissä. Uudellamaalla Liljendalin ja Ruotsinpyhtään riistanhoitoyhdistyksissä on sallittu poikkeusluvalla vastaavanlaiset yöammuntaan tarkoitetut tähtäyslaitteet villisian pyynnissä.

Kyseessä on kaksi erillistä poikkeuslupaa. Luvansaajina ovat Kaakkois-Suomen alueella Suomen Metsästäjäliiton Kymen piiri ry ja Uudellamaalla yksityishenkilö. Pyyntiä voivat harjoittaa vain poikkeusluvansaajien Suomen riistakeskukselle ilmoittamat henkilöt ja hekin vain poikkeusluvissa määritellyillä alueilla. Kaakkois-Suomessa lupaa voi käyttää korkeintaan 100 poikkeusluvansaajan Suomen riistakeskukselle ilmoittamaa henkilöä. Liljendalin ja Ruotsinpyhtään osalta henkilöitä voi olla korkeintaan kaksi kummastakin riistanhoitoyhdistyksestä. Vain näillä henkilöillä on mahdollisuus hyödyntää poikkeusmenetelmiä.

Kyseessä on rajoitettu kokeilu, jolla kerätään yksityiskohtaisen raportoinnin avulla kokemuksia menetelmistä. Poikkeusluvat ovat voimassa vuoden 2019 loppuun.

Faktat

Metsästyslain 33 §:ssä on kielletty yöammuntaa varten tarkoitetut tähtäyslaitteet, jotka elektronisesti suurentavat tai muuttavat kuvaa.
Kiinteän valon käyttö villisian ja supikoiran metsästyksessä on ollut metsästyslain 33 §:n 2 momentin perusteella mahdollista villisian ruokintapaikalla 15.6.2016 alkaen.
Suomen riistakeskuksen poikkeusluvat eivät liity eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä olevaan vieraslajilainsäädännön muuttamiseen, vaikka muutosesitykset osaltaan koskettavat myös supikoiraa.

Lisätiedot

Visa Eronen, riistapäällikkö, Uusimaa, p. 029 431 2331

Erkki Kiukas, riistapäällikkö, Kaakkois-Suomi, p. 029 431 2221

 

Valonvahvistintähtäinten käyttäminen supikoiran ja villisian metsästyksessä
Lähde: Suomen Riistakeskus

Jan 072019
 

Vuoden 2019 alusta aloitti toimintansa uusi Ruokavirasto, joka syntyi kun Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), Maaseutuvirasto ja osa Maanmittauslaitoksen tietotekniikan palvelukeskuksesta yhdistyivät.

Entisen Eviran eläintautitutkimustoiminta ja tautiseuranta säilyvät ennallaan, joten muutoksen vaikutus metsästäjäyhteisöön on vähäinen. Uuden viraston nettisivut sisältävät Eviran sivuilla olleet tiedot ja ohjeet. Löydät Ruokaviraston osoitteesta www.ruokavirasto.fi. Sähköpostiosoitteet muuttuvat muotoon etunimi.sukunimi@ruokavirasto.fi, mutta evira.fi-loppuiset sähköpostiosoitteetkin toimivat vielä tämän vuoden ajan.

Villieläinnäytteet toimitetaan edelleen Matkahuollon paketteina, mutta osoitteeseen laitetaan vastaanottajaksi Eviran sijaan Ruokavirasto.

Näytteenlähetysohjeita: www.ruokavirasto.fi/laboratoriopalvelut/elaintautitutkimukset/naytteenotto-ohjeet/villielaimet/

Ruokaviraston vaihde p. 029 530 0400

Evira on nyt Ruokavirastossa
Lähde: Suomen Riistakeskus