Nov 082018
 

Luonnonvarakeskus (Luke) julkistaa vuosittain kesäkuun alussa Tassu-havaintoihin, pannoitettujen susien liikkeisiin ja DNA-näytteisiin perustuvan suden kanta-arvion, joka kuvaa maaliskuun susitilannetta. Susikanta vaihtelee kuitenkin merkittävästi vuoden mittaan, minkä vuoksi Lukessa on nyt kehitetty ennustemalli kannan koon ja rakenteen vaihtelun arviointia varten.

Susikannan koossa ja rakenteessa tapahtuu vuoden mittaan muutoksia. Kanta kasvaa keväällä pentujen syntyessä, mutta lähtee heti kesän alussa jälleen laskuun muun muassa luonnollisen kuolleisuuden johdosta. Laumoistaan lähteneet edellisen vuoden pennut jättävät keväällä synnyinlaumansa ja voivat sen jälkeen liikkua käytännössä koko Suomen alueella paria ja sopivaa reviirialuetta etsiessään. Todennäköisimmin uudet reviirialueet löytyvät kuitenkin jo olemassa olevien reviirikeskittymien liepeiltä. Parien määrä kasvaa kohti syksyä samalla, kun yksin vaeltavien susien määrä vähenee.

Ennustemalli perustuu suden biologiaan ja tietokonesimulaatioon, joka kuvaa parien lisääntymismenestystä, laumojen ja yksittäisten susien liikkeitä ja kuolevuuden vaihtelua maaliskuun kanta-arvion jälkeen. Tietokonesimulaatio on kehitetty kotimaisen ja kansainvälisen tutkimustiedon ja pantasusiaineistojen pohjalta. Pentutuoton vaihtelu pohjautuu Suomessa ja Ruotsissa kertyneeseen pantasusiaineistoon. Kuolevuusarviot perustuvat kansainvälisiin tutkimuksiin, pantasusiaineistoon sekä Suomen susikannan aikaisempaan vaihteluun. Laumasta erkaantumisen ajoittuminen, susien liikkumisnopeus ja reviirien keskimääräinen koko pohjautuvat kotimaiseen pantasusiaineistoon.

Syksyn susikanta tyypillisesti maaliskuun kantaa suurempi

Mallin mukaan susikanta on tällä hetkellä noin 50 prosenttia suurempi kuin se oli tämän vuoden maaliskuussa, mikä johtuu pääasiassa keväällä syntyneistä pennuista. Pennut muodostavat noin puolet marraskuun susikannasta.  Susikannan kasvu on ajankohtaan nähden luonnollista.

– Susien lukumäärä on marraskuussa 90 prosentin todennäköisyydellä 228–311 (kuva 1), ja kannan painopiste on läntisessä Suomessa (kuva 2, kaikki sudet). Viiden prosentin todennäköisyydellä susia on enemmän kuin 311 ja vastaavasti samalla todennäköisyydellä vähemmän kuin 228, kertoo mallin kehitystyöstä vastannut erikoistutkija Samu Mäntyniemi Lukesta.

Kun syksyn 2018 ennustetta verrataan mallin tuottamaan takautuvaan ennusteeseen syksylle 2017 (213–273), arvioiden suuruudessa ei kuitenkaan ole merkittävää eroa. Kanta kääntyy tyypillisesti talven tullessa jyrkempään laskuun, koska sekä ihmisen aiheuttama että luonnollinen kuolevuus ovat lumipeitteisissä maissa silloin suurempia kuin sulan maan aikana.

Uusia reviirejä odotettavissa Länsi-Suomeen

Ennusteen mukaan suurin osa uusien susiparien reviireistä muodostuu Länsi-Suomeen, lähelle olemassa olevien laumojen ja parien reviirejä (kuva 2). Parien määrä kasvaa lisäksi syksyä kohti samalla, kun yksin vaeltavien susi määrä vähenee.

– Arviota susikannan kehityksestä ja alueellisesta sijoittumisesta voidaan hyödyntää riistahallinnossa esimerkiksi vahinkojen ennaltaehkäisyn kohdentamisessa sekä sutta koskevan tiedon jakamisessa paikallisille asukkaille, kertoo riistapäällikkö Mikael Luoma Suomen riistakeskuksesta.

Luonnonvarakeskus kehittää mallia. Menetelmää kehitetään muun muassa siten, että loppuvuoden ennusteessa voitaisiin huomioida pantasusien lisäksi myös maaliskuun jälkeen kertyneet Tassu-tietojärjestelmään kirjatut susihavainnot.

Kuva 1. Susikannan ennustettu muutos maaliskuun kanta-arvion jälkeen. Vasemmalla: kuvaan on piirretty 1000 vaihtoehtoista kehityskulkua. Todennäköisimmät vaihtoehdot näkyvät tummempana alueena. Oikealla: susikannan ennustettu koko 11.11.2018 kuvattuna todennäköisyysjakauman avulla. Jakauma syntyy simulaatioiden välisestä satunnaisvaihtelusta. Klikkaamalla kuvaa saat sen suurempana. Linkki kuvaan (pdf)

Kuva 2. Susien ennustettu alueellinen esiintyminen 11.11.2018. Tummempi värisävy kuvaa suurempaa esiintymistodennäköisyyttä. Klikkaamalla kuvaa saat sen suurempana. Linkki kuvaan (pdf)

Animaatio: Susiennuste kertoo, mitä susikannalle kuuluu (noin 2 minuuttia): https://youtu.be/UOPKcBMYc-w

Video: Kuinka ennusteen tuottava sinulaatiomalli toimii (noin 4 minuuttia): https://youtu.be/lvRDW6xcJqA

Tiedotustilaisuus 8.11.2018 klo 13-14.20 seurattavissa Luken YouTube-kanavalta: https://youtu.be/haQ_Sx7tsFg (suositusselain Chrome)

Lisätietoja:

  • Erikoistutkija Samu Mäntyniemi, Luke, puh. 029 532 2086, samu.mantyniemi@luke.fi
  • Tutkimusprofessori Ilpo Kojola, Luke, puh. 029 532 7411, ilpo.kojola@luke.fi
  • Riistapäällikkö Mikael Luoma, Suomen riistakeskus, puh. 029 431 2271, mikael.luoma@riista.fi
  • Asiantuntijoiden tavoittamisessa auttaa Luken viestinnästä Sinikka Jortikka, puh. 029 532 4544, sinikka.jortikka@luke.fi
  • www.luke.fi/susiennuste

Luken kehittämä susikannan ennustemalli ensimmäistä kertaa käytössä – kuvaa kannan muutoksia maaliskuun kanta-arvion jälkeen
Lähde: Suomen Riistakeskus

Nov 072018
 

Suomen riistakeskus Pohjois-Hämeen alueella on kaadettu tähän mennessä noin 1300 hirveä. Kuluvalle syksylle myönnetyt pyyntiluvat mahdollistavat jopa 2700 hirven kaatamisen. Hirvenmetsästyksen edistymistä on mahdollista seurata tänään julkaistun reaaliaikaisen hirviverotusennusteen avulla.

Metsästysseurat kirjaavat tiedot hirvisaaliistaan ja –havainnoistaan sähköiseen Oma riista –palveluun. Kertyvästä aineistosta tuotetaan kerran vuorokaudessa päivittyvät raportit sekä hirviverotusennuste, jotka löytyvät Oma riista -palvelusta sekä kaikille avoimesta Luonnonvarakeskuksen riistahavainnot.fi –palvelussa.

Ilmoitettujen hirvisaalistietojen mukaan tähän mennessä Suomen riistakeskus Pohjois-Hämeen alueelta on saatu saaliiksi yhteensä 1322 hirveä. Myönnetyistä pyyntiluvista on käytetty 49,1 %. Jahtikauden alun hirvisaalis on tyypilliseen tapaan hieman urosvoittoinen ja vasoja saaliissa on noin puolet. Paikallisesti kanta- ja saalistilanne vaihtelee, mutta kokonaisuutena arvioiden loppukaudella naarashirvien ja vasojen osuutta saaliissa on tarpeen lisätä.

Alkukauden metsästyksessä korkein pyyntilupien käyttöaste, eli noin 65%, on alueen länsiosissa Lempäälän seudun ja Nokian seudun riistanhoitoyhdistysten alueilla. Erityisesti näillä alueilla onkin syytä pyrkiä korkeaan pyyntilupien käyttöasteeseen, jotta asetetut kannanhoidon tavoitteet voidaan saavuttaa.

Hirvitiheystavoitteita pienennettiin viime keväänä Pohjois-Hämeeseen kuuluvien hirvitalousalueiden osalta. Luonnonvarakeskuksen viime keväänä tuottaman kanta-arvion mukaan hirvikanta oli tavoitetasoa korkeampi, minkä vuoksi metsästyksellä pyritään pienentämään hirvikantaa koko Pohjois-Hämeen alueella. Kuluvan kauden metsästyksessä tavoitteena on noin 15 % viime vuotta suurempi hirvisaalis.

Verotusennusteiden perusteella näyttää tällä hetkellä siltä, että suunnitellun mukainen metsästys johtaisi tavoiteltuun kannantiheyteen kaikilla Pohjois-Hämeen hirvitalousalueilla.

Valkohäntäpeuran metsästyksessä tavoitteena on kannan pienentäminen etenkin alueen lounaisosissa vahvan peurakannan alueella. Alkukauden peurasaalis oli suositellun mukaisesti viime vuotta suurempi, mutta pyyntiluvista on silti käytetty vasta noin viidennes. Metsästys vauhdittuu tyypillisesti uudelleen marraskuun lopulta alkaen. Valkohäntäpeuran metsästyksessä tavoitteena on painottaa metsästystä naaraisiin kannan tuottavuuden pienentämiseksi ja rakenteen tasapainottamiseksi.

Kuluvalla metsästyskaudella hirven metsästysaikaa on ensimmäistä kertaa jatkettu vuodenvaihteesta tammikuun puoliväliin. Vastaavasti valkohäntäpeuran metsästysaikaa on jatkettu tammikuun lopusta helmikuun puoliväliin saakka. Mainituilla aikaväleillä metsästyksen tulee kuitenkin tapahtua ilman koiraa.

 

 

Pohjois-Hämeessä hirviluvista käytetty noin puolet
Lähde: Suomen Riistakeskus

Nov 052018
 

Suomen riistakeskus myönsi Keski-Suomeen kannanhoidollisia poikkeuslupia 14 karhun metsästämiseen. Luvilla kaadettiin 11 karhua. Enemmän karhuja Keski-Suomessa on kaadettu vain vuonna 2013. Tuolloin saaliiksi saatiin 14 karhua. Viime vuonna lupia oli 11 ja niillä kaadettiin kahdeksan karhua. Karhun metsästys alkoi elokuun 20. päivä ja päättyi lokakuun lopussa.

Karhuja liikkuu koko Keski-Suomen alueella. Poikkeusluvat myönnettiin alueille, missä karhukanta on tihein ja tarve kannan kasvun rajoittamiseen suurin. Poikkeuslupia suunnattiin myös Suomenselälle metsäpeuran lisääntymisalueille sekä maakunnan eteläosiin lisääntyneiden mehiläisvahinkojen vähentämiseksi.

Myönnetyt ja käyttämättä jääneet luvat:
3 lupaa: Kinnula, Pihtipudas ja Viitasaaren länsiosa. Käyttämättä jäi 2 lupaa.
3 lupaa: Kannonkoski, Karstula, Kivijärvi ja Kyyjärvi.
3 lupaa: Keuruu, Multia, Petäjävesi, Pylkönmäki, Saarijärven eteläosa, Uurainen ja Jyväskylän länsiosa. Käyttämättä jäi 1 lupa.
2 lupaa: Saarijärven pohjoisosa, Viitasaaren eteläosa, Äänekoski, Laukaa ja Konnevesi.
2 lupaa: Jämsä ja Korpilahden maapuoli.
1 lupa: Joutsa, Luhanka, Korpilahden ves’puoli.

Luonnonvarakeskus on arvioinut Keski-Suomen karhukannaksi 130 – 145 yli vuoden ikäistä karhua. Karhun pentuja arvioidaan Keski-Suomessa syntyneen tänä vuonna 30.

Keski-Suomessa kaadettiin 11 karhua
Lähde: Suomen Riistakeskus

Oct 302018
 

Talven lähestyessä luonto lakastuu ja eläinten ravinnonsaanti vaikeutuu. Eläinten talviruokinta on hyvä aloittaa jo ennen lumen tuloa, jotta eläimet löytävät ruokintapaikat ja niiden elimistöllä on aikaa sopeutua tarjottavaan ravintoon. Aloitettua talviruokintaa tulee jatkaa aina lumien sulamiseen saakka.

Oikein sijoitettu ruokintapaikka vähentää maa- ja metsätaloudelle sekä liikenteelle aiheutuvia vahinkoja. Lisäksi ruokintapaikoilla on merkittävä rooli pienten hirvieläinten kannanhoidossa, sillä suurin osa vuotuisesta saaliista saadaan vahtimismetsästyksessä.

Pienet hirvieläimet kuten kuusipeura, valkohäntäpeura sekä metsäkauris ovat tyypillisiä talviruokinnan kohteita. Lisäksi metsäjänis ja rusakko sekä riistalinnuista fasaani ja peltopyy tulevat halukkaasti tarjotulle ruokinnalle.

Ruokintapaikan ylläpitämiselle tulee aina olla maanomistajan lupa. Paikka tulee valita eläinten luontaisten elinalueiden mukaan ja välttää vilkasliikenteisien teiden läheisyyttä.

– Ruokintapaikka on sijoitettava siten, etteivät eläimet joudu kulkemaan vilkkaiden teiden ylitse päivälepopaikoiltaan. Ruokinta pihapiirissä johtaa eläinten kesyyntymiseen ja voi aiheuttaa muun muassa liikenne- ja puutarhavahinkoja, Marko Muuttola Suomen riistakeskuksesta kertoo.

 

Monipuolista ravintoa ja maltillista tarjontaa

Talviruokinta on eläinten perusenergiahuoltoa, joka auttaa selviämään talven yli seuraavaan lisääntymiskauteen. Tarjottavan ravinnon määrän tulisi vastata ruokintapaikalla käyvien eläinten määrään niin, ettei ylitarjontaa synny.

– Oikein mitoitetulla ruokinnalla myös mahdollisten tautien ehkäisy on paremmin hallinnassa, Muuttola sanoo.

Syksyn omenasatoa voi hyödyntää riistanruokinnassa, samoin juurekset, peruna ja rehujuurikkaat kelpaavat hyvin nisäkkäille. Lisäksi tarjotaan viljaa sekä mieluiten apilapitoista heinää. Riistalinnuille tarjotaan viljaa sekä soraa jauhinkiviksi. Lintujen ruokintapaikan läheisyydessä tulee sijaita suojakasvillisuutta, mihin linnut voivat paeta vaaran uhatessa. Riistan ruokintapaikoista hyötyvät myös pikkulinnut.

Pilaantunutta ravintoa ei eläimille tarjota. Esimerkiksi vanhaa leipä tai pulla voi sisältää homekasvustoa, mikä saattaa aiheuttaa vakavia ruoansulatushäiriöitä ja eläimen menehtymisen. Ruokintapaikan puhtaus on tärkeää eläinten hyvinvoinnille ja maahan ruokittaessa tulee paikkaa aina hieman vaihtaa.

 

Riistan ruokinta jatkuu yli talven  
Lähde: Suomen Riistakeskus