Nov 252008
 

Pikkujoulun historia on mielenkiintoinen.

Adventtia kutsuttiin jo 1800-luvun lopulla toisinaan pikkujouluksi. Adventin aikaan järjestetyistä ylioppilasosakuntien illanvietoista muotoutui vähitellen pikkujoulu. Ennen toista maailmansotaa puhuttiin puurojuhlasta, jossa syötiin joulupuuroa ja pidettiin puuropuheita. Se joka löysi mantelin, pääsi pikaisesti naimisiin. Lähtökohtana pikkujouluille ovat olleet myös koulujen kuusijuhlat. Varsinainen pikkujoulun vietto alkoi Helsingissä ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Etelä-Euroopassa liitettiin 300–400-luvuilla joulun yhteyteen valmistusaika, adventti. Adventin tunnusmerkkeinä olivat paasto ja kirkossakäynti. Adventtikausi yleistyi lännen kirkoissa mutta ei idän kirkoissa. Monissa maissa adventtijuhla alkoi 11.11. ja kesti joulupäivään. Adventtijuhlaan kuului paastoaminen ja rukoileminen. Useissa maissa on ollut adventtiperinteenä kynttilöiden polttaminen ja adventtikalenterit.

Nykyiset kotien pikkujoulut ovat perua tavasta, jonka mukaan Tuomaan päivänä 21.12. sai alkaa maistella itse pantua olutta. Ruotsissa Tuomaan päivän iltaa kutsuttiin pikkujouluksi. Pikkujouluperinteet ovat kulkeutuneet Suomeen myös Saksasta.

Adventtiaikaan osuvalla pikkujoululla ei ole nykyään useinkaan juuri tekemistä adventin kanssa. Perinteisesti adventista alkoi Kristuksen odotus, katumuksen ja paaston kausi, joka päättyi jouluna. Nykyiset pikkujoulut ovat lähinnä joulun odotusta toisinaan riehakkaissakin tunnelmissa. Pikkujoulukausi alkaa viimeistään ensimmäisestä adventista. Nykyisin marraskuukin on alkanut olla suosittua pikkujouluaikaa.

Tämän päivän pikkujoulu on pääasiassa erilaisten yhteisöjen usein enemmän kaupallinen kuin henkinen juhla. Pikkujoulua vietetään työpaikoilla, yhdistyksissä, mediassa, kaupoissa, kouluissa, päiväkodeissa ja ystävien sekä perheen kesken. Harmaan syyskauden päätteeksi valmistaudutaan piristävään pikkujouluun. Pitkä kaamosaika on vaikuttanut paljolti siihen, että Suomi on pikkujoulujen luvattu maa.