Sep 032015
 
Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: 

Kiitokset arviokappaleesta julkaisijalle.

Kultaisen NESin eli 8-bittisen Nintendon yksi mieleenpainuvimmista pelisarjoista oli Capcomin Mega Man. Ajan kuluessa julkaistiin kaikkiaan kuusi peliä, jotka on nyt koottu yhdeksi kokoelmaksi nimeltä Mega Man Legacy Collection. Mukana on odotetusti kaikenlaista ylimääräistä roipetta, joista yllättäen kaikkein hyödyllisin on tietokanta kohdattavista henkilöhahmoista ja vihulaisista. 

Juoni x6

Mega Manien tarina on pienin poikkeuksin täsmälleen sama halki koko sarjan. Hyvä tohtori Light kehitteli kodin askareita varten apurobotin nimeltä Mega Man. Samaan aikaan paha tohtori Wily kehitteli 6-8 pahaa robottia maailmanvalloitus mielessään. Moinen ei käy laatuun, joten tohtori Light muokkasi Mega Manista taistelurobotin ja lähetti masiinansa pelastamaan maailman tohtori Wilyn pahuudelta.

Tarinan rinnalla myös jokaisen pelin rakenne on miltei identtinen. Alkuvalikossa saa päättää, missä järjestyksessä Wilyn robottimestareita lähtee kaatamaan. Valinnan jälkeen loikitaan ja ammutaan halki teemaan sopivan kaksiulotteisen kentän. Lopuksi kohdataan eeppisen musiikin säestyksellä robottipahis ja voittofanfaarin jälkeen kuitataan vihun käyttämä ase omaan käyttöön. Älykäs pelaaja valitsee tietenkin seuraavaksi robottimestariksi sellaisen, joka on heikko juuri tuoreeltaan hankitun uuden aseen tuhovoimalle. Kaikkien robottipahiksien kaaduttua aukeaa tie tohtori Wilyn linnaan, mikä tarkoittaa usean kentän muodostamaa monivaiheista etenemistä loikkien ja ampuen. Jokaisen osion lopussa odottaa jälleen jokin pomovastus. Kaiken kliimaksina kohdataan tietysti itse Wily mekaanisen vempaimen ympäröimänä.

 

Vuorenhuippua seuraa alamäki

Kokonaisuutena ensimmäinen Mega Man on selkeästi anteeksiantamattomin ja arkaaisin. Se sisälsi kuitenkin siemenet, joiden pohjalle seuraavat kaksi peliä rakensivat muodostuen lopulta lajityyppinsä mestariteoksiksi. Kakkososa vakiinnutti sarjan rakenteen, ja kolmosessa Mega Manin liikkuminen monipuolistui sekä liu’un että robottikoira Rushin avulla. Pelattavuuden ja kenttäsuunnittelun lisäksi sarjan kuuluisaksi tekevä musiikki saavutti huippunsa. Alkuperäisten Mega Manien luritukset elävät vieläkin esimerkiksi Youtubessa mitä moninaisimpina sovituksina aina klassisesta laulannasta heavy metaliin asti.

Mega Man -osat 4-6 eivät enää kyenneet parantamaan, vaan tyytyivät enemmänkin kosmeettisesti jalostamaan jo vakiintuneita sarjan ominaispiirteitä. Pelattavuus tai musiikki ei enää noussut klassikon asemaan, robottimestareista puhumattakaan. Laadukkaita teoksia ne silti ovat, mutta eivät edeltäjiensä tasoisia. 

 

Lisämateriaali kruunaa kakun

Ydinkuusikon lisäksi jokaisesta pelistä on oma tietokantansa, jossa esitellään kohdattavat vihut. Mielenkiintoisinta on tietysti kyseisen pahiksen heikkous, jota hyödyntämällä Mega Man pääsee parhaimpiin tuloksiin taistoissa. Näin ollen robottimestareiden suositeltavaa suoritusjärjestystä ei tarvitse enää arpoa.

Varsinaista peliaikaa on pyritty kasvattamaan erillisillä haasteilla. Tarkoitus on yleensä suorittaa jokin kenttäkavalkadi mahdollisimman nopeasti ja jakaa tulokset muille hieman kotoisen Trials-pelin tyyliin. Yrityksestä huolimatta lisäys ei kykene koukuttamaan samassa määrin kuin varsinaisten ydinpelien suorittaminen alusta loppuun.

 

Muisto menneisyydestä toimii

Klassiset Mega Manit on uudelleenjulkaistu jo pariinkin otteeseen, mutta Legacy Collection tekee niin paljon oikein, että digitaalista hankintaa voi suositella lämpimästi. Eniten paketista saavat tietysti irti ne pelaajat, jotka aikoinaan kasvoivat Mega Maneja pelaillen. Muille tarjolla on annos videopelien historiaa: tätä ne naavaparrat aina hehkuttivat.

Mega Man Legacy Collection (Xbox One)
Lähde: KonsoliFIN