Apr 152019
 

Hirvistä on löytynyt näivetystaudin tapaista tautia Norjasta, Suomesta ja viimeksi Ruotsista. Ruokavirasto kartoittaa Suomessa hirvieläinten näivetystaudin (CWD) esiintymistä vuosina 2018 – 2020, siksi kaikkien hirvilajien, paitsi kuusipeurojen, päitä tarvitaan nyt näytteeksi koko maasta. Tautitilanteen luotettava selvitys vaatii paljon näytteitä.

Näytteitä otetaan kuolleena löytyneistä (myös petojen tappamat), sairaana lopetetuista tai liikenteessä kuolleista eläimistä.

Ruokavirasto kannustaa siis kaikkia hirvieläinten kanssa tekemisissä olevia osallistumaan näytekeräykseen!

Näytteet patologiseen tutkimukseen lähetetään suoraan Ruokaviraston Oulun laboratorioon. Ilmoitukset näytteiden lähettämisestä: toimisto ma – pe 8.00 – 16.15, puhelin 029 520 4181.

Hirvieläinten CWD-kartoitus -tutkimuslähete (pdf)
Lähetys- ja pakkausohjeet

Usein kysyttyä CWD:stä
Hirvieläinten näivetystauti CWD

Lisätietoja:
erikoistutkija Marja Isomursu, p. 040 512 1248

Ruokavirasto: Kaikki hirvieläinten kanssa tekemisissä olevat muistakaa CWD-näytekeräys
Lähde: Suomen Riistakeskus

Apr 112019
 

Vaikka riistapeltoja hoidetaan pääasiassa riistalajeja ajatellen, niistä hyötyvät myös monet pikkulinnut ja hyönteislajit, kuten perhoset ja mehiläiset. Riistapellot tarjoavat suojaa ja ruokaa sekä ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta.

Peltokanalinnuille ja viljelysalueiden pienriistalle riistapeltojen määrä ja sijainti ovat suuria yhtenäisiä pinta-aloja tärkeämpiä tekijöitä. Pienriista hyötyy pitkänomaisista ja runsaasti reunavyöhykettä tarjoavista riistakasvilohkoista sekä viljelyaukean keskellä olevista suojakasvustoista. Reunavyöhykkeen ja ojanreunojen laatu ja määrä ovat peltoriistanhoidon avainsanoja.

Riistapellot mukaan viljelysuunnitelmaan

Keväällä on aika ottaa riistapellot mukaan viljelysuunnitelmaan. Vuosittain riistakasveilla perustettava monimuotoisuuspelto on kylvettävä 30.6. mennessä.  Riistapellon voi perustaa myös syyskylvöisillä kasveilla, jolloin se on riistan hyödynnettävissä läpi talven ja luo suojaa jo kevään toukotöiden aikana. Riistakasveja voidaan viljellä samalla lohkolla yksi tai useampi kasvukausi.

Monilajikkeiset riistakasvikaistat lisäävät monimuotoisuutta ja reunavyöhykettä. Kukkia sisältävät riista- tai maisemapellot ovat väriläiskiä maisemassa, ja tarjoavat mettä hyönteisille.

Maatalouden ympäristökorvausohjelma tarjoaa vaihtoehtoja riistanhoitoon tukikelpoisilla lohkoilla.

-Riistapelto on keino saada tuloja lohkoilta, joilla sadonkorjuu usein epäonnistuu huonoissa olosuhteissa. Riistapeltoja voi perustaa myös ison lohkon mutkitteleviin reunoihin, jolloin satokasvin kasvulohko saadaan helpommin puitavaksi, erikoissuunnittelija Mikko Alhainen Suomen riistakeskukselta kertoo.

Riistapelloiksi soveltuvia kohteita ovat myös maatalouden eri tukimuotojen ja sopimusten ulkopuolelle jääneet alueet.

Riistapellot kauas vilkasliikenteisistä teistä

Riistapeltojen harkitulla sijoittelulla voidaan jossain määrin ohjata hirvieläinten ravinnonkäyttöä. Liikennevahinkojen ennaltaehkäisemiseksi pellot tulee perustaa riittävän etäälle vilkasliikenteisistä teistä.

Jos riistapellot sijoittuvat maisemaan mosaiikkimaisesti, tarjotaan eläimille sopivasti ravintoa ja suojaa ja liikkuminen kohteiden välillä sujuu luontevasti. Hirvieläinten viihtyessä riistapellossa, ovat ne poissa liikenteestä ja satokasvien lohkoilta.

 

Lisätietoja

Tukihaku: Oppaat, ehdot ja ohjeet

Ympäristökorvauksen sitoumusehdot

On riistapeltojen siementilauksen aika
Lähde: Suomen Riistakeskus

Apr 052019
 

Metsähallitus on selvittänyt ensimmäistä kertaa, kuinka monta päivää suomalaiset kalastavat ja metsästävät valtion alueilla: kaksi miljoonaa päivää vuodessa. Suomessa on maailmanlaajuisesti ainutlaatuiset mahdollisuudet harrastaa eränkäyntiä myös ilmaiseksi muun muassa pilkkimällä, joten harrastuksen laajuus on selvinnyt vasta laajoilla kyselyillä.

Tulokset julkaistiin perjantaina Erätoimittajapäivillä Evolla Hämeenlinnassa. Julkaistu selvitys perustuu Luonnonvarakeskuksen, Suomen riistakeskuksen ja Metsähallituksen aineistoihin.

Periaatteessa kaikilla Suomen kansalaisilla on mahdollisuus kalastaa tai metsästää joillakin valtion alueilla ilmaiseksi. Suomalaiset myös hyödyntävät tätä mahdollisuutta ahkerasti. Valtion alueilla kalastetaan ja metsästetään vuosittain noin 1,4 miljoonana päivänä näillä oikeuksilla. Suosittua on erityisesti onkiminen ja pilkkiminen, joihin ei pääsääntöisesti tarvita kalastuslupaa.

Kun mukaan lasketaan metsästys ja kalastus, joihin tarvitaan erillinen lupa, eränkäyntiä harrastetaan vuosittain kaksi miljoonaa päivää pelkästään valtion alueilla.

Pilkkimisen ja onkimisen lisäksi selvitykseen koostettiin myös kaikki muu olemassa oleva tieto siitä, kuinka paljon suomalaiset harrastavat eränkäyntiä niin sanotuilla yleis- ja erityisperusteisilla oikeuksilla. Tieto oikeuksien käytöstä on ollut tähän asti ollut hajanaista.

Oikeudet painottuvat Pohjois-Suomeen, jossa sijaitsee merkittävä osa valtion maa- ja sisävesialueista. Siellä harrastaminen on aktiivista. Pohjoissuomalaisilla, jotka asuvat metsästyslain 8 §:n osoittamalla alueella, on oikeus metsästää valtion alueilla omassa kotikunnassaan. Tällä alueella elää viisi prosenttia Suomen väestöstä mutta viidennes suomalaisista metsästäjistä.

Yleis- ja erityisperusteisilla kalastus- ja metsästysoikeuksilla on myös keskeinen osa saaristolais- ja saamelaiskulttuuria.

”Eränkäynnillä on suuri merkitys meidän hyvinvointiimme. Tämän selvityksen tulokset olivat myönteinen yllätys. On hienoa havaita, että ainutlaatuisia kalastus- ja metsästysmahdollisuuksiamme hyödynnetään näinkin laajasti”, Metsähallituksen erätalousjohtaja Jukka Bisi sanoo.

Kerätyn tiedon perusteella valtion alueiden erätalous on merkittävää ja sitä voidaan tarkastella kokonaisuutena. Esimerkiksi vesiltä ja metsistä pyydetyn saaliin vuotuinen arvo on yhteensä noin 30–35 miljoonaa euroa. Vapaa-ajankalastajien saalin arvo ei ole luvussa mukana. Merkittävimmän osan muodostavat hirvisaalis (7–10 miljoonaa euroa) ja merialueiden kaupallisen kalastuksen saalis (noin 19 miljoonaa euroa).

”Jatkossa Metsähallituksen ja kumppaneiden on hyvä pyrkiä kehittämään yleis- ja erityisperusteisten eränkäyntioikeuksien käytön seurantaa, jotta se voitaisiin entistä paremmin huomioida toiminnan suunnittelussa, palveluiden kehittämisessä ja erätalouden vaikuttavuuden kuvaamisessa”, sanoo erikoissuunnittelija Mikko Rautiainen Metsähallituksesta.

Lakiin kirjattuja yleis- ja erityisperusteisia eränkäyntioikeuksia:

  • Yleiskalastusoikeus (Kalastuslaki 7 §)
  • Kalastus talousvyöhykkeellä ja yleisillä vesialueilla (merellä) (Kalastuslaki 8 §)
  • Oikeus Ylä-Lapin kalastuslupaan (Kalastuslaki 10 §)
  • Erityisperusteinen kalastusetuus (Kalastuslaki 6 §)
  • Oikeus metsästää yleisellä vesialueella ja talousvyöhykkeellä (Metsästyslaki 7 §)
  • Kuntalaisen oikeus metsästää valtion alueella (Metsästyslaki 8 §)

Esimerkkejä:

  • Yleis- ja erityisperusteisilla oikeuksilla harrastavat viihtyvät valtion alueilla 1,4 miljoonaa päivää. Yleisintä on heittokalastus kalastonhoitomaksulla sekä onkiminen ja pilkkiminen.
  • Metsähallitukselta metsästys- tai kalastusluvan hankkineet asiakkaat viettävät harrastustensa parissa 0,6 miljoonaa päivää vuodessa
  • Metsästäjiä asuu metsästyslain 8§ mukaisella alueella noin 58 000
  • Yleisvesiltä ja talousvyöhykkeeltä pyydetyn kaupallisen kalastuksen saaliin arvo on 19 miljoonaa euroa

Lisätietoja:

Suunnittelija Asta Ervola, Metsähallitus, 040 3521237

Erikoissuunnittelija Mikko Rautiainen, Metsähallitus, 040 5472392

Erätalousjohtaja Jukka Bisi, Metsähallitus, 040 5370993

 

Metsähallitus: Selvitys: 2 miljoonaa päivää metsällä ja kalalla
Lähde: Suomen Riistakeskus

Apr 042019
 
Ruotsissa on löydetty ensimmäinen CWD, chronic wasting disease -tautitapaus 16-vuotiaassa naarashirvessä Pohjois-Ruotsissa, Norrbottenin läänissä. Laiha hirvi lopetettiin epänormaalin käytöksen vuoksi. Sen huomattiin kävelevän ympyrää, sillä oli tasapainovaikeuksia ja eläin vaikutti sokealta.

Kyseessä epäillään olevan epätyypillinen tautimuoto, joka ei ole samanlainen kuin klassinen, taudin tarttuva muoto. Sekä Norjan vanhoilla hirvillä esiintyneet tautimuodot että Suomen ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa hirvieläinten TSE-tapaus ovat olleet epätyypillistä tautimuotoa.

Euroopan ensimmäiset CWD-tapaukset todettiin Norjassa keväällä 2016 villeistä tunturipeuroista. Lisäksi Norjassa on todettu neljässä hirvessä ja yhdessä saksanhirvessä epätyypillistä tautimuotoa, niin sanottua hirvieläinten TSE:tä. Suomen TSE-tapaus todettiin kuolleena löydetystä, 15-vuotiaasta hirvestä Kuhmossa alkuvuonna 2018.

EU:ssa alkoi vuonna 2018 kolmivuotinen CWD-seurantaohjelma, jonka tavoitteena on arvioida taudin levinneisyyttä kuudessa EU-maassa (Suomi, Ruotsi, Viro, Latvia, Liettua ja Puola). Näytteeksi kerätään kuolleina löytyneiden, sairaiden tai liikenteessä kuolleiden hirvieläinten päitä. Suomessa keräys koskee poroa, metsäpeuraa, hirveä, metsäkaurista ja valkohäntäkaurista. Tavoitteena on tutkia 3000 hirvieläintä vuosien 2018 – 2020 aikana.

CWD-seurantaohjelma koskee kaikkia paliskuntia porojen osalta ja laajeni koskemaan kaikkia riistanhoitoyhdistyksiä vuoden 2019 alussa. Myös tarhatut hirvieläimet kuuluvat seurantaohjelman piiriin.

Lue lisää
Hirvieläinten näivetystauti CWD
Usein kysyttyä CWD:stä

Ruokavirasto: Hirvieläinten näivetystautia (CWD) todettu hirvellä Pohjois-Ruotsissa
Lähde: Suomen Riistakeskus